Great Sea Skyloft Hyrule Field



HUOM! Sivusto sisältää paljon merkitsemättömiä spoilereita! Pelien esittelysivut ja arvostelut ovat kuitenkin kohtuullisen spoiler-vapaita.


Zelda.arkku.net 2006-2012

Ylläpito


The Wind Waker HD :: Arvostelu

Ennen tämän arvostelun lukemista kannattaa vilkaista läpi Nössen kirjoittama The Wind Waker -arvostelu, sillä kyseessä on käytännössä sama peli. Tässä arvostelussa pureudun ennen kaikkea siihen, mitä HD-versiossa on muutettu alkuperäiseen nähden. Tästä syystä esimerkiksi pelin tarinaan ei tässä tekstissä pureuduta, mutta arvostelu sisältää kuitenkin kevyitä spoilereita.

Paluu lapsuudenmaisemiin

Alkuperäinen The Wind Waker oli ensikosketukseni The Legend of Zelda -pelisarjaan, ja tästä syystä sillä on erityinen paikka sydämessäni. Vaikka olen sittemmin pelannutkin läpi suurimman osan myös aiemmista Zelda-peleistä, The Wind Waker teki nuoreen mieheen lähtemättömän vaikutuksen 2000-luvun alkupuoliskolla. Siksi tuntuukin paitsi jännittävältä, myös oudolla tavalla pelottavalta, että Nintendo on upottanut kyntensä uudestaan tämän klassikon maailmaan.

Siirryin Nintendo 64 -sukupolvesta GameCube-sukupolveen varsin myöhään, vasta kesällä 2004 Pokémon Colosseumin myötä. Hieman myöhemmin pääsin käsiksi myös The Wind Wakeriin, jota ystäväni minulle kovasti suositteli, mutta joka oli minulle aiemmin täysin kokemattomaksi jäänyttä Zelda-pelisarjaa.

12-vuotiaalle pojankoltiaiselle The Wind Waker oli jotain uutta ja ihmeellistä, olihan se paitsi ensimmäinen Zelda-pelini, myös yksi ensimmäisistä GameCube-peleistäni. Valtava meri, herttaisen värikkäät grafiikat, lukuisat monipuoliset ongelmanratkaisutehtävät ja jännittävä juoni veivät minut mukanaan niin perinpohjaisesti, että pian pelin läpäisyn jälkeen aloinkin jo metsästää myös sarjan vanhempia pelejä ja pitää itseäni Zelda-fanina.

The Wind Waker HD

The Wind Waker HD The Wind Waker HD The Wind Waker HD

Joskus hyvää, joskus pahaa (Zel-da, woo-oh!)

Osasin tavallaan odottaa, että Nintendo toisi The Wind Wakerin takaisin jossain muodossa Wii U -sukupolven aikana, sillä Four Swords Adventuresin ohella se on tällä hetkellä ainoa pääsarjan Zelda-peli johon Nintendon tuoreimmalla konsoliparilla (Wii U + 3DS) ei pääse missään muodossa käsiksi. Se, mikä minut sen sijaan yllätti, on se, miten pian Ocarina of Time 3D:n ja Wii U -konsolin itsensä julkaisun jälkeen Nintendo päätti lähteä tuomaan jälleen uutta remakea aiemmasta Zeldasta täysimittaisena retail-versiona.

Uusitut grafiikkatekstuurit ovat saaneet pelaajapiireissä kovin ristiriitaisen vastaanoton. Monet pitävät niistä, toiset sanovat niiden näyttävän muovisilta ja kadottaneen entisen piirroshahmomaisuuden perusolemuksen, vaikka hahmomallit itsessään vaikuttaisivatkin pysyneen lähes täysin ennallaan. Selkein ero on kuitenkin käynyt E3-messujen jälkipuinnissa selväksi: ruutukaappausten perusteella pelin valaistusefektiä on säädetty korkeammaksi. Se, miellyttävätkö uudistukset, on luonnollisesti henkilökohtainen makuasia. Minulla ei ole pahaa sanottavaa uudesta tyylistä, sillä hahmot eivät näytä sen muovisemmilta kuin ennenkään, ja lisätty valaistus (jota kylläkin E3:n jälkeen on säädetty kohti kultaista keskitietä) vain korostaa The Wind Wakerissa rakastamaani maailman värikkyyttä. Ymmärrän kuitenkin, miksi se ei ole kaikkien mieleen. Tietyissä välivideoissa, kuten arkkua avatessa, valojen käyttö ei tunnu kuitenkaan täysin optimaaliselta.

Skyward Swordin julkaisun aikaan Nintendo sanoi löytäneensä liikeohjauksen myötä tavan, joka sopii Zeldoihin täydellisesti. The Wind Waker HD:ta – ja nykytietojen mukaan myös tulevaa Wii U:n uutta Zeldaa – ohjataan kuitenkin perinteiseen tapaan näppäinten avulla. Pidin Skyward Swordin liikeohjauksesta, eikä se tuottanut minulle missään vaiheessa ongelmia, mutta en pane pahakseni sitä, että The Wind Wakerissa tämä liikeohjaus ei tee paluuta.

Aivan kokonaan The Wind Waker HD:ssa ei kuitenkaan Skyward Swordin tuomista kontrolliuudistuksista ole luovuttu, sillä monien esineiden, kuten Grappling Hookin, käyttöä voi ohjata tattien lisäksi myös GamePadia liikuttamalla. Halutessaan liikeohjauksen voi poistaa käytöstä asetuksista, mutta ainakin oman kokemukseni perusteella liikeohjauksella tähtääminen (etenkin juuri Grappling Hookin tapauksessa, jolloin osuma-alue on varsin pieni) on paljon tarkempaa ja nopeampaa kuin tatin käyttö. Liikeohjaus oli kuitenkin ensisijaisesti Wiin “juttu” – GamePad Wii U:n. Ja The Wind Waker käyttääkin GamePadia hyödykseen muun muassa siirtämällä sekä valikot että kartat sinne ja mahdollistamalla ilman TV-ruutua pelaamisen. Uskon ja toivon hartaasti, että Nintendo kuitenkin keksii tulevissa uusissa Zeldoissa näytölle jotain merkittävämpääkin käyttöä kuin pelkät valikot.

The Wind Waker HD

The Wind Waker HD The Wind Waker HD The Wind Waker HD

Moni kakku päältä kaunis, mutta pintaa syvemmälläkin on paljon ihmeteltävää!

The Wind Waker HD ei ole joka suhteessa aivan täysin uskollinen alkuperäisteokselleen sisällöllisestikään. Eniten mediahuomiota uudistuksista ovat saaneet uusi purje, Tingle-pullo ja Triforce-tehtävä. The Wind Waker HD esittelee perinteiselle King of Red Lionsin purjeelle päivitetyn version, Swift Sailin (pikapurje), joka mahdollistaa nopeamman purjehtimisen ilman, että tarvitsee välittää tuulen suunnasta. Tämä purje on vapaaehtoinen päivitys, jonka voi halutessaan hankkia jo melko varhaisessa vaiheessa peliä. Swift Sail nopeuttaa merkittävästi purjehdusaikoja: vauhti kasvaa noin 1,5-kertaiseksi ja tuuli on aina myöten ilman Wind’s Requiemin soittamistakin.

Päivitys on täysin järkiperäinen, sillä yhtenä syynä alkuperäisen The Wind Wakerin pitkiin välimatkoihin ja hitaaseen purjehdukseen merellä olivat konsolin tehot: Konsoli latasi seuraavan karttaruudun kohteita sitä mukaa, mitä lähemmäksi ruudun reunaa pelaaja purjehti. GameCube tarvitsi tietyn verran aikaa kohteiden täydelliseen renderöintiin. Wii U:lla sen sijaan tehoja riittää sen verran paljon enemmän, että käytännössä koko meri saarineen on yhtä aikaa ladattuna ja renderöitynä (kaukoputkella pystyy näkemään muissa ruuduissa olevia saaria jopa kahden kolmen ruudun päähän!), joten latausaikaa ei tarvita ja nopeampi purjehdus mahdollistuu. Vaikka pelin loppuvaiheessa, kun pelaajan käytössä on useita warp-pisteitä, pikapurjeen merkitys ei olekaan enää yhtä suuri, on kyseessä varmasti tervetullut uudistus.

Toinen uusi esine, Tingle Bottle (Tingle-pullo), sen sijaan on aiheuttanut hieman enemmän keskustelua. Tingle-pullo korvaa GameCube-version Tingle Tunerin, joka vaati GameBoy Advance -linkitystä ja loi sitä kautta mahdollisuuden kevyeen kaksinpeliin. Tingle-pullo sen sijaan toimii The Wind Waker HD:n linkkinä Wii U:n Miiverse-yhteisöön. Pulloon voi jättää viestin ja/tai kuvan, ja heittää sen mereen pullopostin tapaan, ja se huuhtoutuu jonkun toisen pelaajan pelissä rannalle. Samaan tapaan itse voi vastaanottaa muilta Tingle-pulloviestejä. Siinä missä pikapurje vain lyhensi pelaajan odotusaikoja, Tingle-pullo muuttaa pelin toiminnallisuutta täysin.

Alkuperäisessä The Wind Wakerissa Tingle Tuneria käytettiin Tingle-patsaiden etsimiseen luolastosta. Koska patsaat ovat edelleen olemassa ja saavutettavissa tavallisilla pommeilla, ilmeisesti Nintendon tarkoituksena on ollut, että vihjeitä niiden olinpaikoista vaihdettaisiin juurikin Miiversen kautta. Jäänee nähtäväksi, kuinka hyvin tämä onnistuu. Pelatessani arvosteluversiota Tingle Bottle ja Miiverse -yhteisö eivät olleet vielä toiminnassa.

Myös pelin loppupuoliskolla vastaan tulevaa Triforce-palasten keruutehtävää on suoraviivaistettu HD-versiossa. Tiedon keruutehtävästä saa nyt jo kahta luolastoa entistä aiemmin, ja siinä missä ennen joutui keräämään kahdeksan karttaa, käännättämään ne ja keräämään sitten niiden aarteet, nyt karttoja täytyy kerätä vain kolme – viisi muuta palasta löytyvät suoraan sieltä, missä ennen olivat niiden kartat. Toisin sanoen pelaaja voi aloittaa palasten keruun aiemmin, eikä se kestä niin kauaa tai maksa niin paljon rupioita. Ratkaisu tuntuukin varsin hyvältä – näinhän sen olisi pitänyt aina olla!

The Wind Waker HD

The Wind Waker HD The Wind Waker HD The Wind Waker HD

The Wind Wakerin kaikin puolin paras versio

The Wind Waker HD on pullollaan myös muita isompia ja pienempiä muutoksia: Valtamerta seilatessa purje on nyt sidottu pysyvästi A-painikkeeseen, ja Wind Waker, kanuuna ja nostokurki ristiohjaimen näppäimiin. Näin ollen kaikki kolme esinepainiketta eli X, Y ja R säästyvät muille esineille. Tiettyjen toistuvien tilanteiden, kuten The Wind Wakerin soiton ja Grappling Hookilla tarttumisen animaatioita on myös lyhennetty, joten niiden käyttö tuntuu sujuvammalta. Esineitä voi vaihtaa GamePadin näytöltä reaaliajassa, merikartan voi laittaa GamePadin näytölle näkymään ja sitä käyttäen on helppoa, nopeaa ja mukavaa etsiä aarrekarttojen aarteita, ja lisäksi kaikissa ruuduissa piileskelevien Merman-kalojen puheet tallentuvat muistiin ja ne voi lukea koska tahansa uudelleen.

Deku Leafilla leijaillessa Linkin alapuolella maassa näkyy symboli, joka osoittaa, mihin Link laskeutuu, ja veneellä kanuunaa käyttäessä näkyy tähtäystä helpottava lentorataviiva. Kaiken kukkuraksi myös värikameran hankkimista on helpotettu, siihen on lisätty mahdollisuus ottaa niin sanottuja selfie- eli omakuvia ja kuvia voi nyt tallentaa yhtä aikaa entisen kolmen sijaan 12, eli myös Nintendo Galleryn täyttäminen nopeutuu huomattavasti.

Alkuperäisen The Wind Wakerin arvostelussa Nössen ainoaksi miinuskohdaksi yhteenvedossa jäi “Liian helppo peli saa liian pitkästyttävän ja helpon lopun” – ja kuin juuri tätä ongelmaa ratkaistakseen Nintendo onkin lisännyt peliin Skyward Swordista tutun Hero Mode -vaikeustason, jossa maailmasta ei löydy irtosydämiä ja vihollisten iskut syövät Linkin elinvoimaa tuplamäärän. Skyward Swordista poiketen normaalin ja sankaritilan välillä voi kuitenkin valita aina tallennusta avatessa, eli koko tallennusta ei tarvitse pelata samalla vaikeustasolla.

The Wind Waker HD on kaikin puolin juuri sitä, mitä The Wind Wakerin olisi suonut olevan jo vuonna 2002/2003, kun se julkaistiin GameCubelle. Nyt viimein Wii U:n tuomien tehojen mukana Nintendo on pystynyt tekemään pelistä lähes täydellisen pakkauksen, josta on vaikea etsiä valittamisen aihetta. Jos jotain negatiivista sanottavaa pelistä on kuitenkin keksittävä, lienee se se, että Nintendo myy yli vuosikymmenen ikäisen pelin HD-päivitystä täyden pelin hinnalla. Mutta mikäli The Wind Wakeria ei ole aiemmin päässyt kokeilemaan tai edellisestä pelikerrasta on vierähtänyt jo vuosia, kuten allekirjoittaneella, peli on ehdottomasti hintansa väärti.

The Wind Waker HD

Yhteenveto

+ Lähes täydellisen pelin kaikki ongelmat on korjattu
+ Graafinen ulosanti on äärimmäisen kaunista
- Täysihintainen uusioversio

99

— Osiris
Kiitokset arvostelukappaleesta Oy Bergsala AB:lle!



Videoarvostelu

Katso myös Vulpes Arctosin videoarvostelun samaisesta seikkailusta!