Great Sea Skyloft Hyrule Field



HUOM! Sivusto sisältää paljon merkitsemättömiä spoilereita! Pelien esittelysivut ja arvostelut ovat kuitenkin kohtuullisen spoiler-vapaita.


Zelda.arkku.net 2006-2012

Ylläpito


Skyward Sword :: Arvostelu

Jos pitäisi nimetä huonoja asioita nykyisessä Zelda-kaavassa, niin eipä tulisi paljoa valitettavaa. Sama vastaus lienee aikalailla muidenkin fanien huulilla, ja miksikäs ei, sehän toimii kuin pommit nuolessa: taisteleminen on nannaa, kuten myös ympäristön tutkiminen sekä luolastojen koluaminen. Shigeru Miyamoto kuitenkin ilmoitti Wiille hätäisesti GameCubelta käännetyn Twilight Princessin jäävän viimeiseksi perinteisen kaavan Zeldaksi, johon tietysti reagoitiin laidasta laitaan. Allekirjoittanut kuului siihen vähän negatiivisempaan laitaan, sillä en ihan käsittänyt päätöstä muuttaa täysin toimiva kokoonpano. Noh, nyt kun Linkin seikkailujen uutta suuntaa edustava peli on takanapäin, on kiva todeta itselleen olleensa täysin väärässä.

Skyward Sword on ollut jo loppuvuodesta 2006 tekeillä ja se suunniteltiin alun alkaenkin Wiin ominaisuuksia hyödyntäväksi. 1:1-ohjauksesta päätettiin heti ensimmäisissä neuvotteluissa, mutta ongelmien ilmentyessä oltiin jo siirtymässä takaisin perinteiseen nappuloiden näppäilemiseen. Hädän hetkellä Wii Sports Resortin kehittäjänä toiminut Katsuya Eguchi saapui paikalle auttamaan ongelman kanssa, ja luojan kiitos että saapuikin, sillä siirtyminen 1:1-ohjaukseen on 3D:hen siirtymisen lisäksi suurin edistysaskel koko sarjalle.

Miekka kohti taivaita

MotionPlus-lisäohjain on Skyward Swordia pelattaessa pakollinen, sillä se mahdollistaa aiemmin mainitun 1:1-ohjauksen käytön. Tämä tarkoittaa sitä, että pelaajan Wii-kapulan heiluttelu heijastuu lähes täydellisesti Linkin kädessä olevaan miekkaan. Ohjaus on tämän vuoksi erittäin helppoa ja luonnollisesti tapahtuvaa, jonka seurauksena jouduin useaan otteeseen pysäyttämään pelin ja ryhtyä ihan miettimään miten taistelu sujui niin helposti ja mutkitta. Vastauksena ei ollut pelin helppous, sillä viholliset kyllä rankaisevat vääristä suunnista tai väärään aikaan suoritetuista iskuista, vaan se että Link teki miekan sivallukset juuri silloin ja sinne minne halusin: huitaisu vasemmalle ja Link löi vasemmalle, huitaisu luoteesta koilliseen ja Link löi luoteesta koilliseen, pisto kohti televisioruutua ja Link pisti vihollista miekallaan. Näin mahtavaa ja tarkkaa tappelusysteemiä en ole kohdannut koskaan aikaisemmin missään muussa pelissä.

Yksi pelin siisteimmistä asioista on se, että Link on saanut 2D-Zeldoista tutun sword beamin takaisin, tosin nyt vähän eri muodossa. Pelaajan kohottaessa Wii-ohjaintaan kohti taivaita heinäsirkka seuraa mukana ja saa jumalattarelta hohdon miekkaansa, jonka pystyy lähettämään laser-kiekkona eteenpäin, vähän niin kuin Majora’s Maskin Fierce Deity Link. Skyward strikenä tunnettu isku on erittäin hyödyllinen sekä vihollisia vastaan että normaalien puskien tuhoamisessa.

Miekkailu ei suinkaan ole ainoa asia missä liikkeentunnistusta käytetään hyödyksi, sillä periaatteessa lähes joka ikinen toiminto vaatii jonkinmoista ohjaimen heiluttelemista, Linkin liikkumista lukuun ottamatta. Äärimmäisen addiktoiva ötököiden metsästys tapahtuu haavin avulla, jota ohjataan samalla lailla kuin oikeassa elämässäkin: turha heiluttelu johtaa ötököiden pelästyttämiseen, joten tarkkuutta ja oikeaa ajoitusta vaaditaan runsain määrin. Beetle, hyvin vanhan ja teknologisesti kehittyneen heimon jälkeen jättämä esine, toimii lähes jokaisesta Zeldasta tutun bumerangin tilalla. Ohjaaminen tapahtuu kääntelemällä Wii-ohjainta sinne suuntaan minne haluaa Beetlen lentävän, vähän niin kuin Super Mario Galaxy 2:n lentelyosioissa, ja sillä voi muun muassa napata pitkien etäisyyksien päästä rupioita ja sydämiä, sekä aktivoida kristalleja. Jousen käyttö muistuttaa paljon Wii Sports Resortissa olevaa ammuntaa, jossa jousi jännitetään ampumisvalmiiksi viemällä Nunchuck-ohjain taaksepäin. Jopa valikoissa käytetään Wii-kapulan kääntelyä hyväksi, normaalin tatin pyörityksen sijaan. Kaikki tämä hoituu miekkailun lailla erittäin helposti ja luontevasti, mutta kyllä niitä risujakin on annettava jossain vaiheessa ruusutulvaa. Esimerkiksi liaaneissa heiluminen on ajoittain erittäin epätarkkaa tai sitten kaikessa yksinkertaisuudessaan arvostelija ei vain osannut svengata reittiään liaanilta toiselle ilman muutamaa kuolemaa.

Ensimmäinen lajissaan

Juoneltaan Skyward Sword on varsin peruskauraa, eli sitä samaa mitä aikaisemmatkin Zeldat. Tarinankerrontaa on tosin viilattu ja juonenkuljetus tapahtuu luonnollisesti eikä suinkaan pakotetun oloisesti. Aikajanassa Skyward Sword sijoittuu ensimmäisten joukkoon, ja on ehkäpä se ihan ensimmäinenkin. Link asuu tutun Hyrulen sijasta korkealla taivaassa, Skyloftissa, jonne jumalatar lähetti valitun kansansa pakoon maankamaran pahuudelta. Taivaskaupungissa kaikki on rauhallista ja tuttu päähenkilömme viettää aikaansa letkeästi lapsuudenystävänsä Zeldan kanssa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun pimeyden voimat kaappaavat tämän ihanan neitosen ja Link joutuu klassiseen, ehkä vähän Mariomaiseen, tapaan syöksymään kohti pilvien alla sijaitsevaa maailmaa pelastaakseen tyttönsä.

Mukanaan Linkillä on tehtävässään mysteerinen olento Fi, jonka jumalatar loi opastamaan valittua sankaria tehtävässään. Autotunella-säestetty hahmo antaa tietoa vihollisista, ilmoittaa peliajan ja auttaa ongelmatilanteissa, eli on Skyward Swordin vastine Naville, King of Red Lionsille ja Midnalle. Harmi vain, ettei hänestä saa koskaan muuta kuin pintaa raapaistua ja loppujen lopuksi hahmo jääkin varsin tylsäksi.

Tarinaa on aika vaikeaa lähteä kommentoimaan enempää ilman mieltä järkyttävien spoilereiden paljastamista. Voin kuitenkin sanoa, että Skywardin Swordin tarina on erittäin tervetullut Zeldan maailmaan, ja se antaa kenties ensimmäistä kertaa syytä uskoa, että Nintendolla on oikeasti olemassa aikajana Zeldalle. Se myös antaa vastauksia aikaisempien pelien mysteereille, jotka ovat faneja askarruttaneet viimeiset 25 vuotta.

Maailma täynnä elämää

Skyward Swordin maailma koostuu pääasiassa kahdesta suuresta alueesta: taivaasta ja maankamarasta. Taivaasta löytyy pelin ainoa kaupunki, Skyloft, joka on Majora’s Maskin Clock Townin kaltainen pääalue täynnä sivutehtäviä ja muuta lystiä. Keskeltä kaupunkia löytyy basaari, josta löytyy kauppoja kaikkiin tarkoituksiin. Scrap shopissa voi korjata kilvet uudenveroisiksi sekä parantaa esineiden ominaisuuksia vihollisilta saaduilta sekä ympäristöstä löydetyiltä materiaaleilla. Tämä on yksi Skyward Swordin monista RPG-elementeistä, joka vain parantaa perinteistä Zelda-kaavaa. Basaarista löytyy myös normaalien tavaroiden täydennyskauppa, ennustajan koju, jossa voi udella vinkkejä tulevasta ja aarteiden olinpaikoista, tavaroiden säilytyspaikka, sillä seikkailijan pussiin ei mahdu kaikki tarvittava ja taikajuoma-koju, jonka vieressä toimii myös miksaaja. Miksaajan luona voi hyödyntää nappaamiaan ötököitä ja tehostaa taikarohtojensa tehoa ja vaikutusta pientä rahasummaa vastaan.

Skyloftilaiset ovat kaikki omalaatuisia ja hyvin suunniteltuja. Jokaisella on oma persoonansa ja ongelmansa, joita pääsee ratkomaan monien ja monipuolisten sivutehtävien merkeissä. Sivutehtävien määrää en voi kauheammin kommentoida, sillä ehdin selvittää vain muutamat ongelmat, mutta laatu ainakin on ollut sitä normaalia Zeldaa.

Taivaassa on Skyloftin lisäksi suuri mysteerinen ukkospilvi sekä useita taivassaaria, joille matkustetaan Linkin uskollisella verenpunaisella Loftwing-linnulla. Lentäminen tapahtuu varsin samalla tavalla mitä Beetlen ohjaus eli Wii-ohjainta osoittamalla sinne suuntaan minne haluaa mennä. Heiluttamalla kapulaa lintu räpyttää siipiään ja lentää korkeammalle ilmaan ja A:ta painamalla Loftwing syöksyy hetken normaalia vauhtia nopeammin. Taivaassa leijuu myös saaria, joissa on reikä keskellä. Reiän läpäistyään Loftwing saa pitkäaikaisemman syöksyn, joka nopeuttaa huomattavasti matkaamista. Taivas ei ole kuitenkaan ihan yhtä iso ja kattava mitä The Wind Wakerin meri ja sen lukuiset saaret. Suurin osa taivassaarista on vain tyhjiä maa-alueita, joista saattaa löytyä jumalattaren arkkuja. Jumalattaren arkut pitää aktivoida ennen kuin ne pystyy avata, joka tapahtuu iskemällä maankamaralla löytyviä jumalattaren kuutioita skyward strike –iskulla. Vaikka taivas on hieman tyhjä, siellä lenteleminen on aivan mahtavaa puuhaa, sillä Loftwingillä liitely on koko Zelda-sarjan siistein tapa matkustaa.

Maankamara on jaettu kolmeen pääalueeseen, joihin pystyy tiputtautua taivaista: Faron Woods, Eldin Volcano ja Lanayru Desert. Jokainen alue on täynnä uusia lajeja ja ongelmia, joiden ratkaisemiseksi pelaajan tulee käyttää kaikkia aivosolujaan. Pientä suoraviivaisuutta on kuitenkin huomattavissa alueiden sekä luolastojen suunnittelussa, sillä ainakaan allekirjoittanut ei kauhean montaa kertaa joutunut miettimään minne mennä. Välillä pelaaja saattaa myös kohdata jotakin, jonka voisi jopa määritellä epäzeldamaiseksi. Jotkut pystyvät hyväksymään nämä, jotkut ei, onneksi itse pystyin.

Kuin maalauksesta

Graafisesti Skyward Sword on Wiin parhaimman näköisiä pelejä. Se myös erottuu tehokonsoli-pelien keskeltä ainutlaatuisen taidesuuntauksensa vuoksi. Impressionismimainen kuorrutus kaukaisessa taustassa saa Linkin tuoreimman seikkailun näyttämään ajoittain jopa maalaukselta. Silloin tällöin alueilta saattaa myös löytyä penkkejä, joille Link voi istua. Elämien palautuessa voi katsella kätevästi edessään avautuvia mahtavia maisemia. Myös taivaassa lentely on aivan fantastisen näköistä, varsinkin silloin kun kaukaisuudesta paljastuu uusi taivassaari. Fantastinen valinta Nintendolta, kerta kaikkisesti!

Zeldat ovat aina olleet ylistettyjä musiikkiensa suhteen ja Skyward Sword ei ole poikkeus. Super Mario Galaxyn orkesteroidun soundtrackin saaman arvostuksen innoittamana Miyamoto kertoi E3 2010 aikoihin aikovansa sisällyttää myös Skywardiin orkesteroidun ääniraidan ja tämän kyllä huomaa: koko peli on hunajaa korville alusta loppuun. Esimerkiksi luolastoissa on todella upeaa huomata, kuinka musiikit vaihtuvat pikkuhiljaa riippuen Linkin olinpaikasta: luolaston suulla musiikki on hillittyä, mutta lähentyessä keskipistettä alkaa perkussiosoittimet pauhaamaan. Lisäksi koko pelin teemamusiikkina toiminut Ballad of the Goddess on kasvanut minuun todella kovasti tämän vuoden aikana, mitä sitä on ollut kuunneltavissa ja voin vain todeta sen olevan yksi lempi Zelda-kappaleistani. Kaiken kaikkiaan loistava soundtrack!

Zeldat ovat myös olleet tunnettuja siitä, että Link on yleensä saanut käyttönsä jonkin instrumentin, jota soittamalla on pystynyt muuttamaan säätä, matkustamaan paikasta toiseen ja jopa parantamaan maailmaa. Skyward Sword ei tee poikkeusta: epäilyttävästi Sheikin harppua muistuttava harppu saapuu Linkin omistukseen pelin edetessä. Harmi vain, että sen soittamisesta on tehty rytmin tahtiin leikkimistä.

Parhaimpia muttei paras

Sopivasti vanhaa kaavaa ja rutkasti uusia ideoita, niin tuloksena on parhautta. The Legend of Zelda: Skyward Sword hoitaa asian näin ja on jälleen kerran mahtava esitys Nintendolta. Se osoittaa taas kerran miksi pelaaminen onkaan niin ihmeen mukavaa ja sen 38 tunnin arvoista, mikä minulta kului ensimmäiseen läpipeluuseen. Täydellinen peli Skyward Sword ei missään nimessä ole, eikä edes paras Zelda, mutta parhaimpien joukkoon se ehdottomasti kuuluu. 1:1-kontrollit, joita aluksi epäilin, olivatkin loppujen lopuksi pelin parhainta antia juonen ohella, joten saa nähdä mitä uutta ja mullistavaa tapahtuu seuraavaksi, kun vuorossa on Wii U:n Zelda.

Loppuyhteenveto

+ Mukaansa tempaava sekä valaiseva juoni
+ Mahtavat kontrollit
+ Visuaalinen ilme
+ Musiikit
+ Sivutehtävät

- Fi
- Harpun soittaminen
- Ajoittainen epäzeldamaisuus

93

— Sam Hanks
Kiitokset arvostelukappaleesta AMO OY:lle!