Great Sea Skyloft Hyrule Field



HUOM! Sivusto sisältää paljon merkitsemättömiä spoilereita! Pelien esittelysivut ja arvostelut ovat kuitenkin kohtuullisen spoiler-vapaita.


Zelda.arkku.net 2006-2012

Ylläpito


Ocarina of Time 3D :: Arvostelu

The Legend of Zelda: Ocarina of Time on videopelien merkkiteos. Tästä Nintendo 64:n ensimmäisestä Zelda-pelistä muodostui jo heti julkaisunsa aikoihin välitön klassikko, ja vuosien myötä sen maine on kasvanut suorastaan legendaarisiin mittoihin. Jokaista uutta Zeldaa verrataan edelleen Ocarina of Timeen, mikä kertoo jotain pelin merkityksestä. Ei siis ole ihme, että Nintendo halusi kääntää sarjan rakastetuimman osan tuoreelle 3DS-käsikonsolilleen. Mutta miten vuonna 1998 julkaistu peli pärjää nykyajan peleihin verrattuna? Onko aika jo ajanut tämän nostalgisen seikkailun ohi?

Vanhan miehen uudet vaatteet

Ocarina of Time lienee jokaiselle Zelda-fanille jossain määrin tuttu kokemus. Tarkemmin itse pääpelin sisällöstä voi lukea vaikkapa Nössen vanhasta arvostelusta. Koska Ocarina of Time 3D on käytännössä ehostettu käännös alkuperäisestä, on syytä kiinnittää huomiota käsikonsoliversion uudistuksiin. Valtaosa näistä on teknisiä parannuksia.

Suurimmassa päivityksen tarpeessa on ollut ulkoasu, sillä ajan hammas ei ole ollut erityisen armollinen Nintendo 64 –pelien kulmikkaalle ja suttuiselle grafiikalle. Uusi grafiikka on 3DS:n laajakuvanäytöllä ihailtavan terävää ja selkeää, minkä lisäksi peli pyörii paljon aiempaa sulavammin. Hahmomalleja on paranneltu, etenkin Link näyttää kiitettävän yksityiskohtaiselta. Tarkkasilmäinen voi kuitenkin havaita tiettyjä laatueroja: osa vihollisista ja taustoista on selvästi aiempaa komeampia, kun taas loput näyttävät suoraan Nintendo 64:ltä repäistyiltä. Ympäristötkin ovat saaneet osansa ehostuksesta, minkä vuoksi ne ovat hieman aiempaa elävämmän oloisia. Yhdeksänkymmentäluvun juuret voi tosin havaita maailman yleisestä kulmikkuudesta, mikä ei kuitenkaan koskaan pistä häiritsevästi silmään.

Mistään teknologian virstanpylväästä ei voida puhua, mutta kokonaisuutena Ocarina of Time 3D yksinkertaisesti näyttää nätiltä. Suurin kiitos kuuluu tietysti ajattomalle taidesuunnittelulle. Jo pelin nimessä mainittu kolmiulotteisuus kruunaa koko kakun. Efekti on luonnollinen, ja siihen tottuu nopeasti. Tämän pelin kanssa 3D-kytkintä haluaa pitää päällä koko ajan, koska ilman sitä ulkoasu ei pääse täysin oikeuksiinsa.

Perinteitä ja uusia tuulia

Pelillisiltä ominaisuuksiltaan 3DS:n uusversio ei suuremmin eroa alkuperäisestä. Se pyörii tutkimusmatkailun, luolastojen koluamisen, taistelun ja tavaroiden keräilyn ympärillä, aivan kuten Zelda-peliltä voisi odottaa. Juonenkäänteet, luolastot ja esineet on säilytetty muuttumattomina. Kun vanha kaava toimii, ei suurille muutoksille ole ollut tarvetta. Nintendo osui napakymppiin jo ensimmäisellä yrityksellään.

3DS:n ominaisuuksia hyödynnetään esimerkiksi siten, että jousipyssyllä tai ritsalla tähtääminen onnistuu laitetta kääntelemällä. Tämä onkin varsin näppärää ja nopeaa, mutta liian ärhäkkä huitominen hankaloittaa 3D-efektin näkemistä. Myös kosketusruudulle on keksitty käyttöä. Valikoiden selailu ja esineiden valinta sujuu nyt ihailtavan näppärästi, kun nämä voi suorittaa alempaa näyttöä naputtelemalla.

Ocarina of Time on jo itsessään laaja peli, josta ei tutkittava lopu ihan heti kesken. Veteraaneja lämmittänee mukaan sisällytetty Master Quest – pelimoodi, joka nostaa vaikeusastetta reilusti. Master Questissa viholliset ovat häijympiä: ne aiheuttavat enemmän vauriota, ja luolastojen puzzlet ovat entistäkin hankalempia. Kaiken lisäksi koko pelimaailma on käännetty peilikuvaksi kuten Twilight Princessin Wii-versiossa. Master Quest tuo tuttuun peliin aivan uutta tuntumaa, mutta jostain kumman syystä siihen pääsee käsiksi vasta, kun on kahlannut normaalin pelin läpi. Sen olisi suonut olevan vaihtoehtona jo alusta asti, jotta Zelda-konkarit voisivat päästä välittömästi uusien haasteiden pariin.

Noviisien elämää on puolestaan pyritty helpottamaan ns. Sheikah Stonen avulla. Jos pelaaja jää jumiin tai ei tiedä mihin mennä seuraavaksi, löytyy apu tarvittaessa ilman netin ihmemaata: Linkin kodin lähistöltä löytyy mystinen kivi, joka antaa pelaajalle erinäisiä näkyjä tulevista tapahtumista. Tämä helpottaa varmasti monien aloittelijoiden elämää. Sheikah Stone ei kuitenkaan ole käytössä Master Questissa, jossa on pärjättävä omien taitojen ja hoksottimien varassa.

Ajaton mestariteos

Vaikka paranneltu grafiikka ja kosketusnäytön hyödyntäminen varmasti ilahduttavat pelaajia, piilevät Ocarina of Timen vahvuudet jossain aivan muualla kuin teknisissä yksityiskohdissa. Uuden ulkokuoren alla pyörii edelleen se sama klassinen toimintaseikkailu, joka valloitti pelaajien sydämet jo vuonna 1998. Ocarina of Time on vetovoimaltaan uskomaton, eikä tätä vetovoimaa voi selittää millään yksittäisellä tekijällä. Jokin pelin raudanlujassa pelisuunnittelussa ja ainutlaatuisessa tunnelmassa tuntuu vetoavan kaikenikäisiin pelaajiin vuosikymmenestä toiseen.

Ocarina of Timen tarinankerronta on pelkistettyä, mutta kenties juuri sen takia niin viehättävää. Sama pätee koko pelimaailman suunnitteluun: turhaa rönsyilyä tai ylipitkiä keskusteluja ei tarvitse pelätä. Avoin Hyrule on sarjan myöhempiin osiin nähden hieman pienempi, mikä saa Ocarina of Time 3D:n tuntumaan mukavan kompaktilta kokemukselta. Luolastoja on paljon, ja ne ovat suunnittelultaan mainioita. Ikävänä puolena luolastojen ulkopuolella ei ole paljoakaan tekemistä, etenkään puolivälin jälkeen. Temppelistä ravataan suoraan seuraavaan, mikä ei välttämättä ole kaikkien mieleen. Onneksi mukana on sentään pari poikkeuksellisen pitkää ja mielenkiintoista sivutehtävää. Myös kalastusminipeliin saa upotettua tovin jos toisenkin.

The Legend of Zelda: Ocarina of Time 3D on peli, joka ei petä. Klassikkoteosta on viritelty maltilla, mutta juuri oikeisiin asioihin keskittyen. Totta kai pelin ikä näkyy siellä täällä, mutta kokonaisuutena se on vanhentunut todella arvokkaasti. Hyvä suunnittelu ja unohtumaton tunnelma ovat asioita, jotka eivät karise ajan myötä. Mikä parasta, nyt tämä Zelda-peleistä kenties legendaarisin on päivitetty nykyaikaan sellaisessa muodossa, että siitä voivat nauttia yhtä lailla vanhat konkarit kuin nuoret untuvikotkin.

Loppuyhteenveto

+ Zelda–taikaa perinteisimmillään
+ Pelattavuus ehtaa timanttia
+3DS:n tehot ja ominaisuudet hyötykäytössä
+ Master Quest –pelimuoto tuntuu tuoreelta…

– …mutta siihen ei pääse heti käsiksi
– Sivutehtäviä aika vähän

95

— Vulpes Arctos